Onneksi tullarit on vain kerran kaudessa

Eli siis ensimmäiset kisat, jotka oli TUL:n mestikset tampereella on kisailtu. Kokonaisuutena melko ristiriitaiset fiilikset edellisestä viikonlopusta jäi. Ensinnäkin pari viimistä viikkoa ollaan joudutte elämään pieni pelko takaraivossa, sillä Nooran jalka on tulehtunut. Kuitenkin majavan muotoisella sydämellä ja törkeellä asenteella Noora selviytyi viikonlopun kisatakaasta moitteettomasti, vaikka  kylmäpusseja tarvittiinkin!:)

Sitten itse kisoihin, perjantaina alkuillasta startattiin Tampereelle tuttuun tapaan junalla, Tampereella päästyämme majoituttiin hotelliin ja pienen kaupunkikierroksen jälkeen saunottiin ja käytiin pukujen kimppuun. Siinä samassa myös tuunattiin meiän mielipiteitäjakavat tossut. :D Kaikki ketkä ihmetteli et mistä ollaan nää tossut hommattu, niin siis ihan ite ollaan paljettien ja spray maalin avulla nää askarreltu :D ja hauskaa oli kyllä näitä tuunatessa, vaikka lopputulos ei kaikki miellytäkkään!

Launtai aamulla käytiin anivarhain harkkaamassa hallilla, ja koska tiedettiin, että kisataan vasta myöhään niin harkan jälkeen palailtiin hotellille laittamaan tukkaa ja meikkaamaan. Päivällä käytiin myös Rossossa tankkaamassa, koska kouluruoka ei tietyistä syistä enään kauheesti miellytä :D Illan suussa ku hallille palailtiin käytiin marssimassa, katteltiin kisoja ja pikkuhiljaa alettiin lämppäämää.

Sitten itse suoritukseen, suorittamaan lähdettiin aikalailla ilman mitään paineita, sillä tiedettiin, että ei todellakaan oltu mitään ennakkosuosikkeja ja oltiin myös sisäistetty se, että meiän ohjelma on just semmonen josta joko tykätään tai sitten ei. Mutta itse alueellla, onnistuttiiin suorittamaan melko puhdas suoritus ja vaikkei yleisö kauheesti meiän sinkkiksestä innostunukkaan oli meillä hauskaa alueella!:) Pisteet ei kuitenkaan ollut niin miellyttäviä, etenkin tekniset tuntu tosi huonoilta ja taiteellisetkaan ei aivan omaa tasoa ollut, mutta siihen oltiin osattu  varautua. Eli launtain suorituksesta pisteitä tuli 17,8.
Älyttömän pitkän päivän päätteeksi kömmittiin hotellille saunomaan sekä nukkumaan!

Sunnuntai aamuna päätettiin olla harkkavuoro käyttämättä, sillä lauantai päivä oli ollut niin pitkä ja uni teki hyvää. Aamulla yheksän maissa alotettiin kuitenkin hiustenlaitto ja meikkaus tähtäimenä olla 12 hallilla marssimassa. Sunnuntaina suoritettiin kisan puolivälissä, joten meillä oli aikaa katsella kisoja ja vähän lepäillä hallilla. Sunnuntain suoritukseen lähettiin tekemään omaa hyvää suoritusta ja siinä onnistuttiinkin pieniä tärinöitä lukuunottamatta. Mutta suorituksen jälkeen pisteiden tultua oli fiilis melko ristiriitainen. Sillä suorituksesta saatiin ''uramme'' huonoimmat ja heikoimmat pisteet joiden yhteissaldo oli 16.75. Etenkin suorituspisteet jotka laskivat päivässä ilman suurempia virheitä kahdella pisteellä tuntui melko käsittämättömiltä sekä vääriltä.

Heikohkolla pistesaldolla onnistuttiin kuitenkin nappaamaan tavaksi tullut tullin pronssimitalli. Vaikka pisteet heikkoa luokkaa olinkin, ajateltiin että oltiin kuitenkin ansaittu mitalit siitä kuinka ollaan koko alkukevät treenattu ja puurrettu ohjelmaamme! Hätä ei myöskään ole tämän näköinen, sillä valmentajat lupaili heti seuraaviin treeneihin rankkoja uudistuksia ohjelmaan jotta saataisiin pisteet nousuun.

Yleisesti kisoista sen verran, että kisoissa nähtiin huikeita ohjelmia ja huikeita pukuja ja suorituksia. Monilla oli jo tässä vaiheessa kautta ohjelmat sen verran hyvässä kunnossa, että loppukaudesta nähdään kertakaikkisen upeita suorituksia! Mutta miinusta sen verran kisoista, että oltiin melko kauhuissamme siitä kuinka joidenkin joukkueiden kannustus oli minimaalista lähes olematonta. Ymmärrämme kyllä, että kaikki kannustaa omiaan, mutta entäs ne joukkueet joista on seurassa vain yksi tai kaksi? Me kyllä tiedetään miltä tuntuu kävellä alueelle ilman kannustusta, eikä me siitä olla lainkaan katkeria mutta entäpä ne pienten seurojen juniori joukkueet jotka joutuvat jumppaamaan täyden yleisön edessä ilman minkäänlaista kannustusta?

Lisäksi oli aivan järkyttävää, että nimeltä mainitsemattomat suurseurat istuvat katsomossa torvien kanssa, ja oman seuran joukkueen tullessa huutavat kurkkunsa kipeäksi ja taputtavat tahtia niin että kädet turtuu, mutta kun lavalle astuu tuntetoman joukkue ei vaivauduta edes taputtamaan. Mielestämme hyvän voimistelijan ja hyvän urheilijan taitoihin, kuuluu myös tasapuolinen kannustus. Me toivomme syyllistämättä yhtään ketään, että jokainen hieman miettisi tätä asiaa ja menisi itseensä, ja ens kisoissa taputtais myös niille joukkueille joita ei tunne, jotta kaikki sais yhtä hyvän kisafiiliksen!:)

 Lauantaina sattui myös hieman erikoinen tapaturma nimittäin, kun oltiin hotellilla meikkaamassa ja hiuksia laittamassa, huomattiin, että Saaran niska vuotaa verta, ja kunnolla vuotikin. Ilmeisestikin pinni oli raapaissut Saaran päähän reiän joka siis melko kiitettävästi vuotikin verta..

                                 täten ristittiinkin Saara veripääksi, kavereiden kesken veepeeksi<3

Heti sunnuntai yönä pariin meistä iski järkyttävä oksennustauti ja tällä hetkellä pidellään peukkuja, että muut onnistuisivat välttämään sen, jotta se ei vaikuttaisi treenikuvioihin!

<3:llä torskut<3